Tuumailuja syksyn kynnyksellä – työstä, yrittämisestä ja Suomen tulevaisuudesta

Syyskuu on jo hyvällä alulla ja puinnit ovat käynnistyneet monin paikoin. Sateet ja peltojen märkyys on ollut hidasteena ja viljakaan ei ole vielä monellakaan paikoin täysin kypsä. Sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä. Hyvät ja huonot ajat vaihtelevat. Kun läheltä seuraa maatalousyrittäjien arkea, ja itsekin sitä arkea aikanaan 25 vuotta eläneenä, on alkanut jo aikaa sitten odottaa, että milloin ne hyvät ajat suomalaisessa maataloudessa alkavat?!?

Polttoaineen hinta on järisyttävän korkea. Juuri tuli tekstiviesti maatalouskaupasta, että ”Polttoaineen hinta nousee ensi viikolla. Nyt on aika tilata säiliöt täyteen!” Myös apulantojen hinnat ovat järkyttävän korkealla -jos niitä edes saa. Suomessa lähes monopoliasemassa oleva norjalaisomisteinen lannoite firma avaa hetkiseksi ennakkomyynnin ja sulkee sen taas. Siinä tilanteessa rahoitus täytyy olla kunnossa, kun apulannat voi tilata. -Jos haet pankista luottopäätöstä ensi kasvukauden apulantaan, päätöstä odotellessa tilanne on saattanut mennä jo ohitse ja myynti keskeytetty siihen asti, kunnes se avataan jälleen uusilla ”tarkistetuilla” hinnoilla.

Myös koneurakoijat sekä kuljetusliikkeet tuskailevat samojen ongelmien kanssa. Polttoaineklasuuli on monella olemassa, missä huomioidaan polttoaineen hinnan korotukset taksoissa, mutta korotukset tahtovat tulla viiveellä. Kalusto on tankattava, puut saatava metsästä tien varteen ja sieltä tehtaille, maatalouden urakoinnissa lietteen ajot ja siirrot on tehtävä, kun on sen aika, oli polttoaineiden hinta mikä hyvänsä. Maa- ja metsätalous työllistää Suomessa jopa puoli miljoonaa henkilöä, joten jos ketjun alkupää on kustannus kriisissä, mitä kaikkea se saakaan kerrannaisvaikutuksineen aikaan tässä pitkässä ketjussa.

Näitä asioita yhdistää yksi asia. Molemmissa tapauksissa Suomi on riippuvainen tuonnista. Niin raakaöljyn, kuin ammoniakin, josta valmistetaan typpilannoitetta. Pientä toivoa on olemassa. Biokaasu sekä muut vaihtoehtoiset uusiutuvat, ja mikä parasta kotimaiset polttoaineet, alkavat tulla pinnalle. Myöskin kotimaisen ammoniakin tuotanto on Naantalissa aluillaan.

Nämä ovat juuri niitä konsteja, joilla Suomi saadaan hiilineutraaliksi, sekä omavaraiseksi. Oma mielipiteeni on, että Suomi on jo hiilineutraali, mikäli otetaan huomioon myös maaperän hiilen sitominen kuten Ruotsissa, sekä uudet tutkimustulokset mm. nurmen ja viljakasvien hiilensidonnasta.

Näissäkin tapauksissa avaimet onneen ovat hyvin pitkälti suomalaisten poliitikkojen käsissä. Mikäli tukahdutamme sääntelyillä, tulkinnanvaraisilla tulkinnoilla sekä poukkoilevalla verotuksella yrittäjien sinnin ja luovuuden, kuka tänne uskaltaa ja jaksaa uskaltaa perustaa mitään, etenkään maakuntiin tai syrjäseuduille, vaikka muuten edellytykset täyttyvät? Hyvät esimerkit viimeajoilta ovat nämä caset sähköautojen akkujen korjaus ja metsäkonevalmistaja Logbullet, jonka kuormatilan etuseinän liian matalaan korkeuteen heräsi joku viranomainen vuosien valmistustyön jälkeen. Eriskummallista on myös se, että samoilla mitoilla ja malleilla olevia ulkomaisia koneita saa myydä Suomessa.

PK- yritykset ovat suomalaisen työllisyyden selkäranka. Tästä on karu esimerkki 1990 -luvun lama, jolloin konkurssiaalto vei mukanaan jopa 33000 yritystä. Tästä ei olla oikein selvitty vieläkään. Kaiut soi myös sosiaali- ja terveyspuolella edelleen. Ennakoivasta terveydenhoidosta, kun säästetään niin se on sama asia, kun jätetään traktorista huollot tekemättä. Ennaltaehkäisevistä palveluista on helppo lähteä säästämään tiukassa paikassa, kun säästötoimilla ei ole välittömiä vaikutuksia. Paperilla näyttää hyvältä, mutta koko ajan täystuho lähenee ja se vasta tulee (on tullut jo) kalliiksi. Päivystyksellinen hoito ja erikoissairaanhoito on kalliimpaa. Kun siellä aletaan sammuttamaan ennaltaehkäisevien palveluiden karsimisesta ja säästämisestä tulleita tulipaloja, niin miinuksella mennään ja rajusti.

Suomi on nojannut aina hyvin vahvasti metsätalouteen ja tulee nojaamaan edelleenkin. Kierrätysmateriaalien valmistusta puusta muovien sijasta alkaa olla hiljalleen tätä päivää. Puupohjaisia kierrätysmateriaaleja on ilmestynyt tarjolle. Suomalainen hoidettu metsä sitoo myös hiiltä, puhumattakaan arvokasvusta. Kuka jättäisi omaisuutensa hoitamatta ja antaisi varallisuutensa näivettyä ja pikkuhiljaa muuttua päästölähteeksi ylitiheänä risukkona? Luontoa pitää suojella ja varjella. Jos ennallistamisasetus astuu voimaan, kuten se tänään ymmärretään, vaarantuu Suomesta yli 25000 työpaikkaa ja hakkuista poistuu määrä, joka vastaa kaikkien Suomessa olevien sahojen vuosittaista tuotantoa. Kysyn, että riittääkö valtion metsissä kapasiteettia tähän ennallistamiseen, vai ujutetaanko se jossainvaiheessa yksityisen metsänomistajien puolelle?

Kaikki tämä antaa signaaleja ulkomaisille yrityksille niin hyvässä kuin pahassa, miten Suomessa suhtaudutaan yrittämiseen sekä investointeihin. Yksi uusi yli miljardin liikevaihdon tekevä yritys työllistää lukuisia alihankintaketjuun kuuluvia yrityksiä, sekä näiden työntekijöitä.

Uudet innovaatiot tuovat uusia aloja. Alanvaihtajat, jotka ennen aikuiskoulutustuella opiskelivat itselleen uuden ammatin, ovat nyt ongelmien edessä. Töitä olisi eri alalla mutta koulutus ja kokemus ei natsaa. - Aikuiskoulutustuki takaisin, on minun mielipide. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen estää uudelleen kouluttautumisen tai useissa tilanteissa myös lisäkouluttautumisen ja on osaltaan tukahduttamassa Suomen kasvua ja kehitystä, mitä täällä juuri tarvittaisiin. Seuraavaksi kysytään mistä rahat?!? - Mielestäni yhteisöveron kevennyksestä luopuminen olisi mahdollistanut myös tämän ja monen muun asian työllisyyden tukemiseksi tuoden sitä kautta kasvua Suomeen. Työmarkkinat ja työntekijät saadaan kohtaamaan antamalla mm. yrityksille kasvun edellytykset ja ihmisille mahdollisuudet tehdä työtä elämän eri vaiheissa. Työn tekeminen ja työn vastaanottaminen täytyy olla kannattavaa aina. Tässä kohtaa haluan nostaa myös esille työn yhdistäminen perhe-elämään. Mahdollisuus hoitaa lapset kotona on oltava kannattavaa yhtälailla kuin se, että turvataan laadukas ja ammattitaitoinen varhaiskasvatus. Kannatan kotihoidontuen säilyttämistä.

Kaikista edellä mainituista asioista on tullut juteltua lukuisten kohtaamisten kautta kierrellessäni toreilla ja turuilla pitkin Keski-Pohjanmaata. Ihmisillä on saman tyyliset murheet ja toiveet, sekä ajatukset oltiin sitten Lestijärvellä, Pietarsaaressa, kotokylällä Kannuksessa tavallisena työpäivänä taikka Kokkolassa.

Vaalit lähestyvät joka päivä, varsinkin ehdokasvaalit Keski-Pohjanmaan Keskustapuolueella. Jäsenäänestyksen jälkeen piirikokous päättää, ketkä neljä ehdokas ehdokasta valitaan varsinaisiksi Keskustapuolueen kansanedustajaehdokkaiksi Keski-Pohjanmaalta Vaasan vaalipiiriin. Jatketaan vaalikampanjan tekemistä. Toivon todella, että saan mandaatin ko. luottamustehtävään. Aikapa sen näyttää- mikä on minun yksi suosikkilauseistani. Tehdään täysillä töitä jo nyt Suomen kasvun ja meidän kaikkien hyväksi.

Toivotan kaikille hyvää syksyä, ja terveyttä! Sukupolvi tulee ja sukupolvi menee mutta maa pysyy iankaikkisesti! - Pidetään siis huolta, että Suomi kehittyy ja kukoistaa!

Toimiva arki kaikille Teille!

Kannuksessa 6.9.2026

Timo Pajala